Helsingin Sanomille 7.6.2017


Tervehdys!

Julkaisitte tänä aamuna jutun ympäristöyliherkkyydestä:
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005243444.html

”..monien oireita ei pystytä todistamaan…”

”Ympäristöyliherkkyyttä ei ole vielä pystytty todistamaan lääketieteellisin menetelmin…”

Ensinnäkään sairauksia ei todisteta. Tällaisten ilmausten käyttö antaa ymmärtää, että kyse olisi mielikuvituksellisesta uskomuksesta tai uskonnosta, johon typerät ihmiset sovittavat omia oireitaan halutessaan uskoa olevansa sairaita. Sairaus on todellinen ja olemassa, eikä sitä tarvitse kenellekään todistaa. Oireita pikemminkin tutkitaan sekä selvitellään sairauden syitä ja syntymekanismeja.

Toiseksi yhdistämällä juttuun asiantuntijapersoonan kommentin, jossa vihjataan hoidon olevan kiinni sairastuneiden halusta parantua, luodaan selkeästi mielikuvaa ympäristöyliherkistä mielikuvitussairauden riivaamista hankalista potilaista. Tämä muistuttaa 1800-luvun lopun asenneilmapiiriä koskien somaattista sairautta, jolle erään asiantuntijana pidetyn psykoanalyytikon toimesta keksittiin psyykkinen diagnoosi nimeltä hysteria.

Kolmanneksi ilmaus on myöskin virheellinen. On olemassa tieteellisiäkin tutkimuksia, joilla ympäristösairauksien somaattisia mekanismeja on todennettu, vaikka syntymekanismit ovatkin toistaiseksi tuntemattomia. Toisaalta näin on myöskin monien viralliseen tautiluokitukseen kuuluvien tunnustettujenkin sairauksien kohdalla. Ympäristöyliherkkyys ei ole siitä poikkeus. Tutkimuslähteitä löytyy oirekuvien englanninkielisillä nimityksillä esim. Google Scholarista. Suosittelen lämpimästi myöskin Homepakolaiset ry:n sivustoa, jolta löytyy niinikään tutkimuslähteitä ja tarkempaa tietoa.

Ympäristöyliherkkyys on sairaus, joka kemikaalikuormitetussa kulttuurissamme eristää ihmisen tehokkaasti. Sairastuneet joutuvat usein eristäytymään kotiinsa sekä pahasti herkistyneinä kieltäytymään jopa muiden vierailuista. Tämä yhdistettynä tuomitsevaan ilmapiiriin on traumatisoivaa. Eristyssellivangeilla tehdyissä tutkimuksissa on todettu, että noin viikon täydellisen eristyksen jälkeen ihmisen koko energia menee järjissään pysymiseen. Ihminen on sosiaalinen olento ja vakavan sairastumisen kohdalla yhteisöllä on tärkeä rooli toipumisessa.

Mainitsemani sanankäyttö ja mielikuvien luominen mediassa ylläpitävät siis ympäristöyliherkkien jo entuudestaan ylitsekäyvää kärsimystä. Erityisesti otsikoinnin suhteen tulisi olla tarkkana, sillä suurin osa ihmisistä muodostaa mielikuvansa yksinomaan niiden perusteella. Toimittaja tuskin on halunnut tuomita sairastuneita pahempaan kärsimykseen, ja huolimaton ja tietämätön sanankäyttö lienee ollut tahatonta. Ehdotan kuitenkin otsikon ja ingressin uudelleenmuotoilua. Olen kyllästynyt siihen, miten media tuomitsee sairastuneet elämään läpeensä myrkytetyssä maailmassa tuomittuna sekä fyysiseen että mentaaliseen eristyneisyyteen.

Ystävällisin terveisin
Hannetuuli Voutilainen
ympäristöyliherkkä vapaa kirjoittaja

Haluatko kommentoida?